Omistaja

Olen kahden mahtavan vehnän ja yhden valloitavan airiksen onnellinen omistaja. Eppu ja Jesse ovat kokonaan minun omistuksessani ja Henni on sijoituksessa äidilläni ja minulla Sandmarks kennelistä. Henni asuu siis äitini luona ihan tuossa naapurissa.

Elämä kahden koiran kanssa on on "melko" koira painoitteisata ja ystävätkin ovat melko pitkälti saman henkisiä.

Vehnät tulivat elämääni vuonna 2004 ja airikset vasta vuonna 2007, kun toteutin pitkä aikaisen haaveeni. Vehniin törmäsin ehkä hieman sattumankin kaupalla. Silloinen kumppanini oli astmaatikko eikä vehnä aiheuttanut hänelle allergisia reaktioita. Niinpä aloin ottaa rodusta, kasvattajista ja kyselemään pentuja. Ja niin Eppu muutti luokseni kesällä 2004. Eppu valloitti minut aivan täysin ja Henni on jatkanut samaa rataa. Päivääkään en ole katunut vehnän ottamista. Olen varma että taloudessani tulee aina olemaan tuollainen lempeä ja pehmeä karvapallo. 

Eppu ei ehkä ollut helpoin ensimmäinen koira, mutta sitäkin rakkaampi. Eppu on aina ollut oman tiensä kulkia. Kaikki pienet jäynät on Epulla kyllä hallussa ja niitä Eppu tekee vaikka tietään sen olevan kiellettyä. Jos huomiota ei tule tarpeeksi on jäynän paikka, jos on tylsää on jäynän paikka ja joskus ihan vain kiusatakseen tarvitsee jäyniä tehdä. Kaikesta huolimatta Eppu on valloittanut niin minun kuin kaikkien sukulaistenkin sydämet.

Henni muutti äitini luokse syksyllä 2006. Henni on äidilläni ja minulla sijoituksessa Sandmarks kennelistä. Henni siis asuu äitini luona, mutta minä hoidan koulutukset ja näyttelyt. Henni on luonteeltaan täydellinen vastakohta Eppuun verrattuna. Henniltä löytyy enemmän miellyttämisen halua ja sitä on helppo kouluttaa. Henni on sylikoirien sylikoira ja pusuttelijoiden pusuttelija.

Airikseen ihastuin hyvin nopeasti sen jälkeen kun aloimme Epun kanssa kiertää näyttelyitä ja näin ensimmäisen airis kehän. Olen aina halunnut ison koiran. Enää vehnän jälkeen en suostunut luopumaan terrieristä, joten airis sopi kuvioihin hyvin. Ajatus isosta terrieristä on siis kympsynyt parisen vuotta ennen kuin aloin katsella pentuja. Lopulta kesällä 2007 syntyi mukavasta yhdistelmästä pentuja ja Jesse muutti meille elokuun lopulla 2007.

Jesse on kaikkea muuta kuin meidän vehnät. Rauhallinen mietiskelijä. Ikinä en ole ennen nähnyt näin rauhallista pentua. Ameba lempinimen on saanut kaikilta tutuilta. Kyllähän Jessekin omat hepulinsa saa ja silloin meno on mahdotonta. Jesse oppii helposti ja harrastaminen on mukavaa Jessen kanssa.